Kaarnalaiva

Kuinka paljon voi kahta aikuista ihmistä lapsettaa?

Ilmeisesti kokolailla. Perjantaina pistimme, muumien henkeen, kaarnalaivat sateen aiheuttamaan tulvapuroon.

Pikseli-nörtit älkööt vaivautuko. Meillä katotaan vieläkin veehooässää.

Meikäläisen sievä, mutta jokseenki merikelvoton jolla upposi heti ekaan pyörteeseen. C. siis voitti kisan. Joutui tosin sekin heittämään laidan yli sekä maston, että peräsimen. Ja tikulla tökittiin laivaa irti niin oksista kuin mutavalleista. Kumpparitkin tuli käyttöön. Toivottavasti on parempi tuuri torstaina, kun oikea purjevene seilataan telakalta kotisatamaan...

Päivän muita tapahtumia: Meillä oli töissä hyväntekeväisyys gaala uuden jääkaapin ostoa varten ja niissä jameissa, tai yllä mainitussa kahluureissussa sain sitten vissiin kivan nuhakuume-asian. Ketuttaa.

Hippejä asioita mitä oon tehny viimeset kaksi vuorokautta on vetää erilaisia seerumeita ja tinktuuroita naskiini. Auringonhattu-uute, Rooibos ja Kalifornian luomuappelsiinit peesaavat. Mustaherukkamehua ei tältä saarelta löydy. (Mutta syynään siemenkatalogia herukkapensaan toivossa.)

Termos! (As we say in Finland. If we are Inari.)

Pelastautukoon ken voi!

Varmaan muistatte lapsuudesta tarinan Tipusta joka luuli että taivas putoaa. Sellaista on kanan elämä. Koko ajan saa pelätä. Suurimpia pelon kohteita ovat viltit ja kaikenlainen tomuttaminen, röyhkeät pikkulinnut ja lapio.

Nimestään huolimatta Peppi on hyvin pelokas kana.

Tämän viikon hippimeininkeihin täällä on kuulunut pyöräily, Kombuchan juonti, hyväntekeväisyyskeikan järjestäminen töissä. Osallistuminen polkukokoukseen, jossa siis suunnitellaan polkuja saaren poikki. Lisäksi ollaan hengailtu kavereiden koulubussikodissa, joka on siis rakennettu vanhaan amerikkalaiseen koulubussiin. Nyt kun asiaa ajattelen, kävin toisessakin samanlaisessa. Kävin nimittäin ihan maailman parhaassa hieronnassa, jossa myös kroppaa siveltiin ametisteilla, ja sen auroja asemoitiin värisevillä raudoilla ja vaikka vannon että hieroja oli käsilläparantaja. Hän, miehensä ja kymmenkuukautinen vauvansa asuivat siis koulubussissa, mutta hierontaa varten oli kaunis pieni mökki. Se on sitä hippimeininkiä...

Lisäksi olen saanut eri kivan työtehtävän. Teen taustatutkimusta erään Oscar-ehdokkaanakin olleen naisen seuraavaa leffaa varten. Enempää en sano. Paitsi että kyseessä ei ole Coppolan Sofia.

Mitäs hippiä te ootte puuhanneet?

Minä ja Muikkunen

Tervetuloa! Hauskaa Uutta Vuotta!

Tämän blogin nimeksi piti alunperin tulla V**** Mitä Hippeilyä, ystäväni Taiton kunniaksi, mutta tuumasin sitten että ei tuo kirosanan käyttö ole niin kauhean kivaa. Taito muistaakseni kuvasi tällä ilmaisulla jotain tekemisiäni. Luultavasti aikana jolloin hippeilin vielä paljon vähemmän kuin nyt.

Alkuperäisenä ideana oli pitää blogia elämästä täällä Amerikoissa, koska viimeisen 10 kuukauden aikana on nyt todistettu että olen ihan todella huono pitämään yhteyttä (nim. kummipojan synttäripaketti yhä lähettämättä.). Kaikki ystävät ja sukulaiset vois sitten ainakin nähdä että mitä ihmettä oikeen puuhaan kaiket päivät.

Mieleen tuli että koska mitä puuhaan kaiket päivät on, kuten Taito sanoisi, aika V***n moista hippeilyä, niin ehkäpä voisin tässä samalla kirjata ylös mietintöjä hippeilyn syvimmästä ytimestä. Postauksia tulee milloin tulee, ehkä ainakin kerran viikossa.

Blogi toimii toivottavasti myös matkailumainoksena, että jos kertoilen miten kaunista ja kivaa täällä on, niin ehkäpä jonain päivänä tuppaatte kylään.

Hippejä asioita joita tein tänään:

Lämmitin puilla.

Ostin kaksi vastakulttuurilehteä, pienestä kirjakaupasta.

En käynyt kaupassa.

Kokkasin enimmäkseen ite kasvattamistani vihanneksista tehdyn aterian. (Oli aika ankee näin tammikuussa.)

Ja säästin siemenet kokkaamistani kurpitsoista.

Join Kombuchaa (Hyi hitto.).

Epähippejä asioita joita tein tänään:

Ostin kaksi lehteä.

Join kahvia paperimukista (Unohdin oman mukin.) (seli seli).

Menin lautalla.

Suunnittelin Kalifornian matkaa.

Käytin paljon tietokonetta.

Mitäs mieltä olette?